“Näin erittäin komean japanilaisen teekannun, joka oli rikkoutunut ja liimattu sen jälkeen yhteen. Tuo kannu jätti minuun pysyvän vaikutuksen. Sen sijaan, että sen virheet olisi yritetty kätkeä, halkeamia oli korostettu ja ne oli täytetty hopealla. Kannu oli vielä hienompi korjauksen jälkeen”
– Sue Bender
Elämä on täynnä epätäydellisyyksiä, säröjä ja halkeamia. Säröt tekevät meistä aidon ja ainutlaatuisen. Keskeneräisen. Mitä jos voisimme olla puhdasta, aitoa ominta itseämme ja hyväksyisimme itsemme kaikkine puolinemme. Taannumme herkästi ihan arkisessa elämässämme uhrin tai selviytyjän rooliin, kun voisimme kukoistaa aitoina itsenämme.
Tämä kolmijako, uhri, selviytyjä ja autenttinen itse, on psykoterapeutti Yvonne Dolanin kirjasta ”Pieni askel”. Dolan kuvaa, että ihmiset toipuessaan esimerkiksi jostain traumaattisesta kokemuksesta, käyvät usein läpi kaksi vaihetta. Nämä vaiheet ovat uhri ja selviytyjä, jotka ovat erittäin tärkeitä ja tarpeellisia. Voimme kuitenkin jäädä helposti selviytyjävaiheeseen. Siitä tulee osa identiteettiämme. Arvioimme kaikkia elämäntapahtumiamme selviytyjäindentiteetissä sen mukaan, miten ne muistuttavat, eroavat, lieventävät tai pahentavat menneiden tapahtumien vaikutuksia. Tämä voi estää kykyämme nauttia tästä hetkestä; läsnäolosta. Annamme omaa voimaamme pois. Selviytyminen on osa meitä, mutta se ei salli meidän siirtyä elämässämme eteenpäin ja tehdä elämästäsi sellainen, joka on aidointa meitä. Tervetuloa kolmanteen vaiheeseen, autenttiseen itseesi. Alat elää. Nautit elämästäsi. Kukoistat. Menneisyytesi ei määritä sinua. Et tuhlaa aikaasi ja energiaasi ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, jotka ovat haitallisia sinulle. Suhtaudut itseesi ja muihin lempeästi ja leikkisästi. Löydät itsestäsi vahvuuksia ja voimavaroja, jotka ovat aina olleet sinussa. Löydät myös omasta itsestäsi turvapaikan, majakan, jonka valo loistaa aina, riippumatta olosuhteista.
Kuinka voit luoda yhteyden autenttiseen itseesi? Voit esimerkiksi aloittaa luomalla elämäkertasi, kirjallisen tai suullisen (video), jossa kuvailet elämäsi tapahtumia ja kokemuksia, jotka ovat olleet sinulle tärkeitä. Voit teemoittaa elämäkertasi esimerkiksi ”paikat/ maat, jossa olen asunut”, ”tärkeät ihmiset elämässäni”, ”matkat joita olen tehnyt” tai ”opiskelu-/työpaikat joissa olen ollut”.
Voit myös tehdä elämäkerrastasi aikajanan, jos tämä tapa sopii sinulle paremmin. Piirrä pystyviiva keskelle paperia. Kirjoita vasempaan yläkulmaan sana syntymä ja syntymäpäivämääräsi. Listaa nyt muuta demograafista informaatiota itsestäsi kuten summittaiset päivämäärät koulun aloittamisesta, muutoista, sisarusten syntymästä jne. Listaa asioita sitä mukaa kun ne muistuvat mieleesi, sekä miellyttävää että epämiellyttävää informaatiota, jota pidät merkityksellisenä. Kirjaa menneitä tai nykyisiä tunteita liittyen kuhunkin tapahtumaan viivan oikealle puolelle jäävään tilaan. Tärkeintä on, että löydät elämäkerrastasi voimavaran. Elämäkertasi voi myös ulottua juuriesi tutkimiseen ja arvostaa omia juuriasi.
Voit myös terapiatyöskentelyn avulla löytää autenttisen itsesi. Voin olla rinnallakulkijanasi tällä matkalla. Mitä toivot tänään? Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
